Tampere opettaa

Liha liikekannalla Tampereella.

Liha liikekannalla Tampereella.

Kävinpä sunnuntaina Tampereella. Muuten ei reissusta ole paljoa kerrottavaa. 6 tuntia autossa vajaan FUJI PELOTON GP:n takia. En pidä selittelyistä, enkä tee sitä nytkään. Tässä TO DO -lista itselleni tulevia koitoksia varten.

1. Tunnista omat heikkoutesi ja vahvuutesi ja valitse kisat sen mukaan. Kaikessa ei voi olla näin vähällä kokemuksella hyvä.
2. Aja pääjoukon ensimmäisessä kolmanneksessa ja opi pitämään paikkasi. Jatkuva kuminauhailu vie kovemmaltakin kaverilta voimat reitillä kuin reitillä.
3. Analysoi valmistautumisesi ja tuntemuksesi suhteessa suoritukseen. Liian pitkä lenkki edellisenä päivänä, liian vähän ruokaa kisa-aamuna ja liian kova lämmittely eivät auta parantamaan suoritusta.
4. Tiputa painoa ja treenaa fiksummin. Kausi on vasta alussa ja kehitystä pitää tapahtua joka osa-alueella.

Seuraavan kerran viivoille tiistaina 20.5. CCH:n järjestämässä Bianchi Cupin maantiekisassa. Paremmin sitten siellä. Roger.

Standard

El Burro Nurmijärven nousuissa

Olen nyt sponssattu urheilijanuorukainen! Tiimin kypärä- ja ajolasisponsorina toimii Carrera. Värit ainakin mätsäävät koneen kanssa!

Olen nyt sponssattu urheilijanuorukainen! Tiimin kypärä- ja ajolasisponsorina toimii Carrera. Värit ainakin mätsäävät koneen kanssa!

Pitkä kisa, lyhyt rapsa. Lauantaina 10.4. korkkasin pisimmän kisani, Nurmijärvi GP:n, 168 kilsaa. Hieman oli epävarmuutta ilmassa jalan puolesta. Tiesin reitin olevan kohtuullisen mäkinen (nousumetrejä kertyi 1500), mikä on aina isolle kuskille haasteellista. Keli onneksi suosi, eikä vettäkään tullut kuvioita sotkemaan.

Ensimmäinen kierros lähdettiin vapaan vauhdin alkaessa mukavan reippaasti. Jalat eivät siis pysyneet kylminä kovinkaan kauaa. Tiimin tavoitteena oli jeesailla Juhanaa hatkan mukaan, mutta suunnitelman toteutus ei aivan natsannut, joten se kuuluisa juna meni nenän edestä. Pyrimme osallistumaan aktiivisesti tiimin kanssa vetohommiin ensimmäisen tunnin aikana, mutta vetoukkojen käydessä vähiin pääjoukko ei innostunut tempomaan hatkaa kiinni. Muutaman kuskin porukka ajoikin sitten maaliin saakka parin minuutin päässä pääjoukosta.

Pelkäsin alun tuuttaamisen kylmillä jaloilla kostautuvan, mutta pelko osoittautui turhaksi. Sain palauteltua itseni aika nopeasti ja herättelin jalkoja Jaloenergialla™. 2.5 desin tuubi riittikin hyvin reilun 4 tunnin kisaan.

Toinen kiekka alkoi hieman rauhallisimmissa merkeissä. Nousuissa jalka alkoi jo tietenkin tuntua hieman raskaammalta, mutta olen treenannut erilaisia nousutekniikoita, joiden kanssa pelaamalla saa rasitusta siirrettyä tasaisemmin eri puolelle kehoa. Tällöin jopa 500-600 watin tehoilla vääntäminen on yllättävän helppoa, kun vääntöä saa jalkojen lisäksi rutkasti yläkropasta.

Viimeisen 4 kilometrin aikana herättelin jalkojani ja lyöttäydyin pääjoukon kärkiosastoon IK:n isäntien peesiin (kiitosta vaan espoolaisille ;). Pääsin viimeiseen mutkaan IK:n Reposen takarenkaassa kiinni ja avasin hieman hanaa maalisuoralla. Vältin turhien riskien ottamista ja päätin vääntää iisisti penkistä sen mikä tuntui mukavalta ja ylitin maaliviivan 23:nä (pääjoukon 8.), ajalla 4:19:22. Koko kisan normalisoidut watit näyttivät 268 W, mikä osaltaan kertoo kynnystehojen olevan mukavassa nousussa.

Kisan ainut kuumottava tilanne sattui kummallakin kierroksella saman pihan kohdalla alamäessä, jossa isäntäväki oli katsonut sopivaksi pitää koiraansa irti. Yhtälö, jossa osina ovat irti säntäilevä ja haukkuva koira sekä viisikymmentä yli 50 km/h ajavaa pyöräilijää, voisi helposti olla lopputulokseltaan negatiivinen…

Tänään suunnataan Nurmisen Jannen kanssa Ahvenistolle Bianchi-cupin kisoihin. Hyvää treeniä sunnuntain Tampereen Fuji Peloton GP:tä varten!

Kiinnostuneille kisadata löytyy täältä.

Standard

Jaloenergiaa!

Tehosetti kotitekoista energiageeliä!

Tehosetti kotitekoista energiageeliä!

Suivaannuin sunnuntain kisoissa hiton kalliiden geelien kanssa näpräilyyn ja tässä lopputulos. Ensinnäkin ajoin sadekelillä talvihanskoilla. Sormet kyllä pysyivät kohtuullisen lämpiminä, mutta ongelma olikin se, etten saanut kaivettua geelejä taskusta silloin kun niitä eniten tarvitsin. Varuste.netistä hommasin Hydrapackin SoftFlaskeja kahta eri kokoa (2.5 ja 1.5 dl) ja kehitin oman energiageelireseptin muutaman vinkin pohjalta.

RokkiKokin Jaloenergia-geeli:
200 grammaa hunajaa
100 grammaa ruokosiirappia
1 tl merisuolaa
1/2 sitruunan mehu
1 tl beta-alaniinia
1/2 dl vettä

Hunajasta saa nopeita hiilareita helposti, samoin ruokosiirapista, mutta jälkimmäisen etuna on korkea potassiumpitoisuus (suomeksi kalium). Hyppysellinen merisuolaa auttaa imeytymistä ja ehkäisee kramppeja, sitruuna maustaa kokonaisuutta ja beta-alaniini estää hapotusta. Vedellä tästä saa lantrattua sopivan notkeaa, ettei tule tiukassa paikassa geeli nenästä.

Ravintosisältö 100 g: reilu 350 kcal. Vertailun vuoksi yksi Powerbarin geeli sisältää 110 kcal/30 grammaa. Tätä evästä kun lataa 2.5 dl Flaskin täyteen, on taskussa kätevästi luonnollista energiaa vajaa 1000 kcal. Se vastaa noin 10:tä PB-geeliä. Toki tällä soosilla homma tulee myös huomattavan paljon halvemmaksi. Geelit maksavat vähintään 1.5 euroa kpl, joten tuollainen satsi energiaa geeleistä on reilun kympin mälli. 350 grammaa hunajaa kustantaa noin 3.5 euroa, 400 grammaa ruokosiirappia 2.5 euroa. Muille ainesosille voi laskea noin 1 euron tälle reseptille, eli reilulle 350 grammalle kotitekoista energiageeliä jää hintaa noin 3 euroa. Ja on muuten luonnonmukaista.

Standard

El Burro ja Sata(a)kunnan ajot

Lauantaina oli vielä kuivaa ja aurinkoa. Kuva ©Jari Birling.

Lauantaina oli vielä kuivaa ja aurinkoa. Kuva ©Jari Birling.

Istahdin eilen kotisaunan lauteille ysin maissa ja huokaisin syvään. Totesin siinä kiukaan loimua tuijotellessani Annille, että nyt tehty työ alkaa realisoitumaan – ajoin ensimmäiset kisat lajin korkeimmalla kansallisella tasolla. Eikä mennyt edes aivan täysin penkin alle – tuliaisiksi tarttui mukaan kokonaiskilpailun 12. sija.

Koska en todellakaan omaa kilpaurheilutaustaa (tai edes urheilutaustaa), niin kaiken muun lisäksi projektini ohessa olen joutunut treenaamisen ohella tekemään aika paljon henkisenkin puolen treeniä. Miten muodostaa kilpaurheiluun oleellisesti kuuluva mentaliteetti ja pärjäämistä edesauttava terve arvomaailma, jonka avulla pystyy antamaan itsestään kaiken – oman ja tiimin suorituksen vuoksi. Tähän ei varsinaisesti mistään ole vastauksia tullut, mutta availen näitä asioita myöhemmissä kirjoituksissani. Aiheeseen liittyy mielikuvaharjoittelu, oman kehonkuvan kehittyminen ja voittamisen mentaliteetti. Aika diippiä.

Kisarapsa: Satakunnan ajot, etappikilpailu 3.-4.5.2014
Kisassa Kivenlahden tiimistä ajoivat Antero Salvanto, Juhana Hietala, Janne Nurminen ja allekirjoittanut

Lauantai 3.5.

PROLOGI
Päivä aloitettiin 1.7 kilometrin prologilla teemalla “all out”. Tiimi sai varsin hyvän startin viikonloppuun Jannen ollessa hienosti 9. ja allekirjoittanut 14. Juhanan sijoitus oli 22. ja Antero häikäisi maalikameran “pikkaisen” hätäiseksi menneen startin myötä lämmittely-talvihousuillaan 57:nä. Kisaan starttasi 62 kuskia.

Oma lähtöni sujui kuten olin suunnitellut. Lähdin “rauhallisesti liikkeelle” – ensimmäinen minuutti turahti tara-akselille yli 600:n keskiwateilla. Onneksi hoksasin hieman höllätä adrenaliinihuuruissani menoa ja sain säästeltyä sivuvastaisella peltoaukealla voimia loppunousua ajatellen. Hapotus oli aika mallikasta maaliviivan yli tultaessa. Keskitehot 2:31 matkalla näyttivät Powertapin mukaan hieman vajaata 500 wattia. Olin tähän tyytyväinen, koska olen viilannut ajoasentoni teemalla “how low can you go” ja olen ollut hieman huolissani voiman siirtymisestä oikeaan paikkaan.

1. ETAPPI, 91 km
Päivä jatkui klo 14 alkaneella 1. etapilla, pituudeltaan 91 kilometriä. Liekö vielä alkukauden jännitystä, mutta ajaminen tuntui porukassa yllättävän levottomalta. Toiseksi viimeisellä kierroksella nähtiin pahannäköinen kasa, johon koko tiimi pysähtyi – osa pyörän päällä, osa maantien kautta. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin ja pääjoukko saatiin ajettua kiinni reilun 10 kilometrin takaa-ajon jälkeen. Kyseinen kymppi oli kyllä sellainen tulikaste kisahommiin, että ei paremmasta väliä. Etappiajoissahan tuomari- tai huoltoauto saa ajaa kasan sattuessa irtokuskit pääjoukkoon mukaan, mutta nyt tällaista apua ei näkynyt. Eipä siinä. Ketjut kireälle ja seuraava vajaa vartti mentiinkin keskitehoilla +300 w.

Tiimin taktiikkaa muutettiin lennosta poikien tyhjentäessä jalat Ulvilan peltosuorille navakan sivutuulen avulla. Päätös oli helppo Juhanan jalkojen ollessa tuoreimmat. Tiimi sai erittäin hyvät asemat viimeiselle kilometrille ja “Kivenlahden juna” lähti määrätietoisesti puskemaan kohti viimeistä mutkaa. Minun pienen ajolinjavirheen (ja kokemattomuuden tuoman tärräämisen) vuoksi suunnitelmat kuitenkin kirjoitettiin uusiksi ja Juhana ylitti maaliviivan vasta 10:ksi nopeimpana. Tuloslistasta poiketen Antero ajoi pääjoukossa maaliin, vaikka sijoitukseksi oli merkitty DNF.

Kokonaisuutena tiimi oli tyytyväinen päivään ja kuskien väliseen kommunikointiin – olihan tämä ensimmäinen kisa yhdessä tällä porukalla ja samalla minun ensimmäinen elite-lähtö.

SUNNUNTAI 4.5.

2. ETAPPI 125 km
Satakunnan etappiajojen toinen kilpailupäivä ajettiin kirjaimellisesti jäätävissä tunnelmissa. 125 kilometrin kisaan mahtui koko Suomen kaunis kesä minikoossa – aurinkoa, vettä, rakeita, jäätävää tuulta ja hikeä. Lauantain kasa ja sunnuntain sääennuste karsivat elite-lähdön reilun 40 kuskin kokoiseksi.

Tiimi lähti rakentelemaan päivää ensimmäiseen välikiriin. Kivenlahden juna laitettiin taas onnistuneesti oikeille raiteille Anteron toimiessa veturina. Reilun kilometrin mittainen veto päättyi tiimin osalta suunniteltua kehnommin, kun osa minun wateista jäi matkan varrelle. Tästä johtuen terävin paukku jäi vaimeaksi ja maaliviivan ylitti muutama muu kuski ennen Kivenlahden tiimiä. Tapauksesta kuitenkin opittiin muutamia tärkeitä asioita ja nämä otetaan käytäntöön heti seuraavan mahdollisuuden salliessa.

Anteron ansiokas vetotyö vaati veronsa ja pääjoukko pääsi karkaamaan välikirin jälkeen omille teilleen. Tästä käänteestä johtuen Antero katsoi parhaimmaksi laittaa pyörän parkkiin ja keskittyä taltioimaan maaliviivan tapahtumia.

Loppukisa sujuikin kovin rauhallisissa merkeissä. Taivaan revettyä ja rakeiden piestessä kuskeja tuntui koko porukan tahti hiljentyvän ja loppukisa paukuteltiinkin lepposissa merkeissä muutamaa tiukempaa pätkää lukuunottamatta. Juhana, Janne ja allekirjoittanut ylittivät maaliviivan pääjoukon mukana.

Vaikka varsinaista menestystä viikonloppu ei tuonutkaan, niin tekeminen antoi kuitenkin luottamusta tuleviin koitoksiin. Petrin debyytti elitessä toi kokonaiskilpailun 12. sijan. Juhana oli 15. ja Janne 23. Sunnuntain ajo oli minulle aika helppo kokonaisuudessaan ja keskiwatit pyörivät reilussa 180:ssä. Peekoota siis.

• Tulokset löytyvät täältä.
• Petrin Garmin/Powertap-data lauantailta.

Kiitoksia vielä kisajärjestäjille hyvistä kinkereistä. Ja Jannelle matkaseurasta nahkanavigaattorin paikalla. Hauskaa oli!

Ps. Kiitoksia Urheiluaitan Tapsalle. Uusi S-Worksin Venge toimi mainiosti. Nyt on nopea pyörä!

Standard

Ensimmäinen kerta elitessä

Näissä väreissä uuteen kauteen.

Näissä väreissä uuteen kauteen.

Alkaa pikkuhiljaa jännittelemään. Lauantaina pitäisi olla viivalla Satakunnan ajoissa – kaksipäiväisissä etappikisoissa. Samalla kertaa lyödään monta kärpästä. Kyseessä on allekirjoittaneen ensimmäinen etappikisa sekä ensimmäinen kerta elitessä. Kävin rassaamassa viikonloppuna jalkojani “Mäkkärilenkeillä” ihan toden teolla ja nyt otetaankin viikko kevyesti yhtä tehopäivää lukuunottamatta ja tankkaillaan. Yritin puskea kisanomaista treeniä ja lukemien osalta homma onnistuikin. Samaa mieltä olivat myös jalat tänä aamuna.

Dataa lauantailta ja sunnuntailta.

Kovasti vielä elän toivossa, että saisin startattua Ulvilassa uudella S-Worksin Vengellä…

Standard

El Burro ja Tehtävä Porissa

Lattomeriajojen loppumähinät. Kuva ©Jari Birling. Kiitos taas!

Lattomeriajojen loppumähinät. Ajoin itseni melkein ulos kuvasta 😉 Kuva ©Jari Birling. Kiitos taas!

No niin. Kauden ensimmäinen pistekisa kilpasarjassa tuli heitettyä Porin Lattomeriajoissa 21.4. Ohjelmassa oli 65 kilometriä porilaista sielunmaisemaa: pitkää suoraa sivuvastaisessa. Tässä kiteytettynä allekirjoittaneen suunnitelmat vs. todellisuus.

Suunnitelma:
Tarkoituksenani oli lähteä avaamaan kisakausi (ensimmäinen lisenssikesä) tavoitteellisesti. Sanonpa nyt suoraan, vaikka en sitä kenellekään mainostanut, niin podiumpaikkaa lähdin hakemaan. Ajatuksenani oli ajella “suojassa” pk-sykkeillä, pääryhmän ensimmäisessä kolmanneksessa, seuraille kilpakumppaneiden jalan toimivuutta ja irtiottojen luonteita. Kisassa kun ajettiin 4 kierrosta (á n. 15 km), tavoitteenani oli varmistella paikat viimeisen 3 kilometrin matkalle 5 sakkiin, josta pystyisin tuoreella jalalla painamaan viimeisen kilsan sitä isoa kovaa ja rynnäten maaliviivalle kuin se kuuluisa Kainuun härkä. Tämä oli siis suunnitelmani.

Todellisuus:
Vapaan vauhdin alkua odotellessa ryhmässä oli havaittavissa lievää hermostuneisuutta. Kaikki nuoret ja vanhemmatkin oriit olivat päässeet laitumelle ja tarve ajaa sekä omat että kaverin jalat alta oli selvästi aistittavissa. Vapaan vauhdin alkaessa vauhti kiihtyi mukavaan myötätuuleen noin 43-45 km/h ja kärkiporukasta lähtivät ensimmäiset irtiottoa muistuttavat sykäykset. Tässä vaiheessa kisaa maltti on valttia ja tyydyinkin ottamaan vain muutaman tymäkämmän polkaisun, että pysyn tahdissa mukana. Adrenaliinista huolimatta sykkeet pysyivät aisoissa ja sainkin ajella pääosin pk-lenkkiä koko kisa – keskisykkeet olivat 144, wattien näyttäessä 208 (NP 274).

Vaikka vannotin itselleni jalkojen säästämisen tärkeyttä, niin löysin itseni muutaman kerran vetämästä irtiottoja kiinni samalla raapien niitä kuuluisia “tikkuja” kisarasiasta. Kolme ekaa kierrosta meni n. rallatellessa ja viimeisellä kiekalla alkoi homma muistuttaa sitä kuuluisaa rokkenrollia. Puolen välin jälkeen allekirjoittanut turhaantui IK:n poikien “tiimitaktiikkaan” – 1 ukko hatkassa ja 5 kaveria jarruttamassa pääjoukkoa muurina. Vaikka olen tunnettu lehmänhermoistani (sarkasmia), kehotin poikia päästämään käden jarrulta. Sen seurauksena vaihdettiin parit provot ja sisuuntuneena ajelin hatkan kiinni, työntäen reilun 2 minuutin ajan reilut 450 wattia Tarmacin taka-akselille.

Tämän tyhmyyden multihuipentuman jälkeen olikin vastassa kisan viimeinen pieni kinkare ja mutkainen rullaava mäkitieosuus, jonka loppupuolella huomasin taas olevani vetohommissa. Mutkatiellä lähti kovin nuoren oloinen kaveri yksinään hatkaan, mutta kaikki taisivat tietää 3 kilsan mittaisen sivuvastaisen maustaman suoran tekevän tehtävänsä tälle irtiotolle.

Viimeinen 4 kilsaa alkoi tuntumaan kilvanajamiselta. Tämä pätkä tuli paineltua 5 minuuttiin keskitehojen ollessa 350 wattia (piikki vajaa tonni). Vauhtiakin alkoi olla mukavasti, kun keskari huiteli siihen kuuluisaan sivuvastaiseen 45 km/h. Napsin viimeisen kilsan kyltin jälkeen muutamia selkiä, hain nenä kiinni eturenkaassa suojaa sivutuulelta ja onnistuin kääntymään maalisuoralle ensimmäisten joukossa. Mutkan jälkeen tajusin konkreettisesti miksi sprinttereillä on 2-3 lead out -miestä kisoissa – olin poltellut viimeisen 4 kilsan aikana loputkin tikut askista ja loppusuoran vaatimaton 30 sekunnin rykäisy meni keskitehoilla 655 wattia maksiminopeuden noustessa 56 km/h. Enkä päässyt edes putkelle.

Lopputulos:
Sain sen mitä tulinkin hakemaan. Podiumpaikan 3. sijan johdosta, kisakokemusta, rehellisen arvion talven treenien onnistumisesta ja kruununa venttiilinhatuksi puhelun Salvannon Antsalta – siirryn ajamaan eliteen ja edustan tulevan kauden CCH Kivenlahden pyörähuollon tiimiä.

Tämä on pyöräilyä parhaimmillaan. Perkeles.

Standard

Valmistautuminen on malttia

Aloitan tämän blogikirjoituksen oheisella Team Cycle Centerin huoltoautosta kuvaamalla videolla CCH:n pääsiäisetapeilta, joihin osallistuin sekä perjantaina että lauantaina – osana valmistautumista maanantain Lattomeriajoihin. Koitin vannotella itselleni jo pitkin viikkoa, että “älä hyvä mies aja nyt itseltäsi jalkoja alta porukkalenkeillä, vaan säästä paukkuja kisaan”. Yllätyksekseni onnistuinkin siinä melkoisen hyvin.

Perjantain lenkki oli noin 120 km vaihtelevaa paukuttelua. Koitin pysytellä koko lenkin ajan porukan kärkikolmanneksessa, että saisin mahdollisimman paljon vetovuoroja. Suunnitelma pelasi ja tehot kertovat sen puolesta: ajoaika 3:30, normalisoidut watit 249/keskivatit 188. Tarkempi data täällä.

Lauantain lenkki oli tarkoitus vetää porukan keskellä PK-hengessä. Osin se onnistuikin sykkeiden ja tehojen pysyessä todella maltillisina: 40 km/h matkavauhti reilun 120 sykkeillä tuntuu laittoman helpolta. Matkaa kertyi 122 km. Sain kuitenkin muutamilla vetovuoroilla ja mäkiosuuksilla heräteltyä jalkoja kuten oli tarkoitus: ajoaika 3:44, normalisoidut watit 248/keskiwatit 168. Lauantain lenkin data täällä.

Ai niin, ja onhan meidän tallikissalla Leolla 10-vuotissynttärit. Onnea ukille!

Ai niin, ja onhan meidän tallikissalla Leolla 10-vuotissynttärit. Onnea ukille!

Tänään onkin sitten “lepopäivä” – renkaanvaihto autoon, kesän ensimmäiset grillaukset, tunnin verryttely/herättely lenkki lyhyine vetoineen sekä päivän kruunaava Amstel Gold Race! Aamulla sitten Tuomaksen kanssa laitetaan koneet takapaksiin ja lähdetään kohti Poria. Kisakausi avataankin lyhyissä!

 

Standard

Kisakausi avattu!

Bianchi Cupin avauskisassa Riihimäellä 14.4.2014. (neljäs kuski, harmaa paita).

Bianchi Cupin avauskisassa Riihimäellä 14.4.2014. (allekirjoittanut neljäs kuski, harmaa paita, Prihan Masan peesissä). Kuva ©Jari Birling

Kisakausi tuli avattua Bianchi Cupin avauskisassa Riihimäellä maanantaina 14.4. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta kyseisen cupin osakilpailussa, joten mukana oli sopivasti pientä jännitystä.

Itse kisa meni mukavasti, ja kotiinviemisinä oli 7. sijoitus (EDIT: tarkka maalintulojärjestys varmistui maalissa olleen kameran avulla). Mukana oli Suomen mittakaavassa kovia ajomiehiä ja taisipa suurin osa kärkisijoituksista olla elite-kuskeja (minutkin oli tuloksiin virheellisesti merkattu eliteen).

Ajelin kisan pääasiassa pintakaasulla. Otin tuntumaa talven jälkeen vauhdikkaampaan porukka-ajoon ja testasin samalla herkkyyttä reitin muutamiin nousuihin. Kunto on tässä vaiheessa kautta todella hyvässä jamassa. Sykkeet pysyivät hallinnassa, ilma kulki keuhkoon, lihakset tuntuivat toimivilta ja rytmin muutokset tulivat kuin itsestään. Muutaman kerran testasin jalkaa ajamalla kiinni pieniä irtiottoja ja olemalla tovin vetomiehenä seuran muille kuskeille.

Loppukiri, Bianchi Cup 14.4.2014 30 sek.

Lopussa alkoi luonnollisesti nopeus hieman nousemaan ja hakeuduin pääjoukon kärjen tuntumaan jo puolessa välissä viimeistä kierrosta. Sivutuuli vasemmalta aiheutti sen, että suurin osa porukasta pakkautui tien oikeaan reunaan hakemaan paikkaa, joten luikahdin sopivasta raosta pääjoukon vasemmalle tuulen puolelle.

Aloitin noin 30 sekunnin tehovedon hieman liian aikaisin ennen maalia ja lopputuloksena sain fiilistellä sormiin asti jylläävän maitohapon pistelyä. Oheisessa taulukossa tarkempi data viimeiseltä vedolta. Tehot alkavat olla tavoitellussa tasossa ajankohtaan nähden – loppurutistus tuli hoidettua penkiltä pistellen. Tarkempi data kisasta täällä (Training Peaks).

Seuraavaksi lähdetäänkin sitten Poriin Lattomeren ajoihin maanantaina 21.4. Katsotaan sitten millaisten tulosten kanssa sieltä tullaan kotiin.

Bianchi cup maantie, 15.4.2014 Arolammi tulokset
Yleinen 43,2km – KORJATTU TOP 20

1 Sami Tiainen TWD Länken Elite
2 Samuel Pökälä TWD Länken Elite
3 Jori-Pekka Kuuranne CCH Elite
4 Roope Nurmi TWD Länken Elite
5 Saku Silfver Finnfals
6 ”Musta Focus pyörä ja vaatteet”
7 Petri Matero CCH
8 Santeri Syrjä HyPy M-18
9 Kruunukatto
10 TWD
11 TWD
12 Jonne Itkonen CCH M-18 sama
13 Mikko Auvinen IK-32 Kilpa
14 Jerry Oksman HyPy/SKins
15 ”Valkoinen Nishiki”
16 ” Sininen pyörä”
17 Kari Pajanne IK32 M-50
18 Nr 205 Cervelo
19 Niki Birling CCH Elite
20 Skins Cervelo
21 Ville Pursiainen CK-Master Elite sama
22 Anssi Enqvist Lapy Elite sama
23 Tero Kuusisto Lapy Elite sama
24 Daniel Dobrin CCH Kilpa sama
25 VIlle Kantola IK-32 Kilpa sama
26 Timo Rintala CCH Yleinen sama
27 Lasse Saarela HyPy/Skins M-40 sama
28 Juha Parviainen ACT Elite sama
29 Tuukka Puuronen ACT Elite sama
30 Heidi Onger IK-32/Focus ladies Naiset sama
31 Teemu Selvenius HyPy/Skins Elite sama
32 Tuomas Turunen CCH Harraste sama
33 Olli Vaittinen HyPy M-40 sama
34 Mikko Leisti CCH M-40 sama
35 Riivo Schumann ExtremeSport Elite sama
36 Kai Patjas KoPy Elite sama
37 Ville Kantell HLTarmo Elite sama
38 Esko Lahti CCH Kilpa sama
39 Matti Priha CCT Elite sama
40 Jari Kemppainen CCT Elite sama
41 Mikko Kivi IK-32 M-40 sama
42 Teemu Hämäläinen KoPy Yleinen sama
43 Asko Sneck HyPy M-40 sama
44 Kari Kasanen TPP M-50 sama
45 Tuomas Tirkkonen CCH Harraste 1.08,10
46 Oskari Vainiopää TWD Länken Yleinen 1.08,15
47 Juho Lahti CCH Yleinen 1.08,20
48 Arto Järvinen CCH M-40 sama
49 Erkko Salonen CCH M-40 sama
50 Maija Syrjä HyPy/AHH Naiset 1.10,41
51 Jarkko Kokko CCH Harraste -1,00
52 Andrej Jurco Unitrek M-18 -1,00
53 Heini Salovaara HyPy/AHH Naiset -1,00
54 Sanna Karjalainen KoPy Naiset kesk.
55 Phillip Sabure CCH Kilpa kesk.
56 Karoliina Eklund HyPy/AHH Naiset kesk.

Standard

Aeroa kansalle!

Nyt lähtee!

Nyt lähtee! S-Works Evade.

Olin jo tovin tuumaillut uuden kypärän hankkimista. Eilen se sitten tarttui mukaan Tapsalta Suomen Urheiluaitasta. S-Worksin Evade! Pirkales kun on hieno kypärä, istuu päähän kuin etusormi nenään ja tämän kanssahan se pyöräkin kulkee kovempaa 😉

Eipä muuta tällä kertaa. Treeneissä kevyempi viikko, kilpailukalenteri hieman muuttui, joten viivoilla jo 21.4. Lattomeriajoissa. Ilmoittautuminenkin jo sisässä. Viikonloppuna taas vähän tymäkämpää menoa maantiellä ja sitten seuraavat 2 viikkoa “build 2”:sta – eli haetaan lisää vauhtia ja tehoja.

Standard

Hienosäätöä ukolle ja kalustolle

Raaseri uusissa säädöissä.

Raaseri uusissa säädöissä.

Ensimmäisiin kisoihin alkaa olla aikaa vajaa kuukausi. Treenien intensiteetti kasvaa ja viikonlopun porukkalenkeillä olenkin pyrkinyt tekemään reilusti töitä: tanakampia ja pidempiä vetovuoroja, lantion alueen voimantuoton kehittämistä ja pyöritystekniikan hiomista (nilkan hyödyntämistä). Tämän lisäksi haluaisin nostaa vielä pari tärkeää asiaa, jotka auttavat varmasti kaikkia tavoitteellisesti treenaavia kuskeja.

1. Urheiluhieronta
Olen käynyt kevään aikana joka toinen viikko urheiluhierojalla. Tämä on ollut yksi parhaista investoinneistani lajin pariin. Löysin työpaikkani läheltä Ruoholahdesta pätevän kaverin, jonka kanssa olemme löytäneet nyt hyvän rutiinin hieronnalle. Tunnin hieronnan aikana käydään läpi “tipat”, eli reiden ojentajat, takareidet sekä tarvittaessa lonkan koukistajien rentoutus ja pohkeet.

Varsinaisestihan urheiuhierojalla käytetty aika ei ole mitään hemmotteluläpsyttelyä, vaan oikeasti jaloille annetaan kunnolla sikaa: kalvokäsittelyt ja kuonien poistaminen raa´alla voimalla. Tämän hierontarutiinin myötä olen päässyt eroon muutamista pitkäänkin jatkuneista murheenkryyneistä ja oikeasti hyvän lihashuollon tuloksena kampiin siirtyy enemmän watteja kuin ilman hierontaa.

Mikäli kiinnostuitte, niin voin suositella lämpimästi Juha Rapolaa Ruoholahden Kuntoväylältä.

2. Bike Fitting
Toinen mieltäni askarruttanut asia, johon olen uhrannut liian vähän ajatuksia, on ollut fillarin säädöt ja kokoonpanon arviointi. Otinkin tästä viikonloppuna kiinni juttelemalla asiasta lenkillä Salvannon Antsan kanssa. Antsa pyörittää Kivenlahden Pyörähuoltoa ja sovinkin heti alkuviikosta bike fitting -ajan Olli Aaltosen kanssa. Ollin kanssa tsekkailtiin ukkelin mitat ja nykyiset asetukset ja – yllätys yllätys – hiottavaahan sieltä löytyi.

Kuten olen aikaisemminkin maininnut, tykkään ajaa pienellä rungolla, jolloin nenän saa tarpeeksi alas. Isolle kuskille kaikki aerodynamiikkaa parantava on etu. Ja sen verran on tullut salilla penkkiä punnerreltua, ettei matala ajoasento aiheuta ongelmia (monesti etupainoinen, käsien varaan nojaava ajoasento voi ottaa yläkropan ja selän päälle, johtuen sen vaatimasta staattisesta työskentelystä). Bike fittingin lopputuloksena nostimme satulaa “pienet” 20 milliä, siirsimme sitä taaksepäin saman verran sekä laitoimme harkintaan vähintään 110 millisen, jyrkemmällä kulmalla olevan stemmin. Muutokset voivat maallikosta tuntua millimääräisesti pieniltä, mutta pyöräilyssä nämä vastaavat melkein uuden fillarin veroista viilaamista. Samalla matkaan tarttui Zippin pikalinkut Hopen robustien “lukkojen” tilalle.

Viikon ajon jälkeen voin sanoa, että muutos on todella suuri. Jalat väsyvät vähemmän, pyörittäminen on helpottunut ja ajamisen taloudellisuus tuntuu järkevämmältä – enemmän tehoja vähemmällä työllä.

Suosittelen myös Ollin, Antsan ja kumppaneiden palvelua: Kivenlahden Pyörähuolto.

3. Renkaat

Hain renkaisiin lisää aerodynamiikkaa hankkimalla Continentalin Attack & Force -rengasparin. Kun alla on 25 mm leveät profiilikiekot, niin edessä oleva 22 millinen Attack muistuttaa “luotia” istuessaan niin saumattomasti kiekkoon verrattuna edelliseen 25 milliseen GP 4000S:ään, joka näytti enemmän tatilta. Takana on 2 milliä leveämpi ja hieman erilaisella kuvioinnilla varustettu Force. Molemmissa tapauksissa Conti on onnistunut renkaan suunnittelussa – oikeissa paineissa kumit ovat millilleen ilmoitetun levyisiä. Yleensä käy niin, että leveyteen saa maksimipaineissa laskea 2-3 milliä lisää käytännössä.

Continental GP Attack 22 mm edessä

Continental GP Attack 22 mm edessä

Continental GP Force 24 mm takana

Continental GP Force 24 mm takana

Standard