Kalusto: Bakfiets -tavarapyörä

Bakfiets -tavarafillari

Bakfiets -tavarafillari

Tämä esteettisesti haastava konkeli päätyi meille keväällä ja on täyttänyt tarkoituksensa mainiosti – varsinkin, kun hankin siihen Ortliebin laukut tarakalle molemmin puolin roikkumaan. Olen kuljettanut Almaa turvakaukalossa kuomun alla ja tytyön kanssa ollaankin ajeltu pitkiä lenkkejä ympäri Helsinkiä. Geometriastaan ja tekniikastaan huolimatta tällä on todella helppo ajaa. Vaikka pyörä ei ole missään nimessä kevyt, pääsee kolmella vaihteella paikkaan kuin paikkaan. Tällä korvaa auton arkikäytössä helposti!

Advertisements
Standard

Kalusto: Felt TK1

Unknown-2

Felt TK1

Ratakalusto koki uudistuksen kaudelle 2016. Nyt poljettavana on Mika Simolan SE-kone, Felt TK1. Kokoonpano suunnilleen tätä osastoa:

Runko: Felt TK1 55 cm
Kiekot: Zipp Super-9 takana ja Navigator N5 edessä
Voimansiirto: Shimano Dura-Ace Track
Tehomittari: Stages Dura-Ace Track
Kumit: Continental Sprinter ja Podium 22 mm
Tanko: 3T Scatto LTD
Satula: Specialized Romin 143 mm

Standard

Kalusto: S-Works Venge

Maantierassi S-Works Venge

Maantierassi S-Works Venge

Tällä koneella on tullut nyt kohta kaksi kautta tahkottua maantietä. Tällä hetkellä kokoonpano on suunnilleen tällainen:

Runko: S-Works Venge 52 cm
Kiekot: Zipp Firecrest 303 (edessä) ja 404 takana.
Kumit: Continental GP 4000 II 23 mm edessä ja 25 mm takana
Voimansiirto: Quarq Red 22 -kammet
Vaihteisto: Shimano Ultegra Di2
Stemmi: 3T 120 mm
Tanko: 3T
Satula: Specialized Romin Evo 143 mm

Standard

Vanha koira ja uudet kujeet

  
Lupasin itselleni – ja Annille, etten hanki “kauhean paljon” pyöräilykamaa kesän aikana. Ajatus oli kyllä hieno, mutta toteutus jäi vähän vajaaksi. Listalle päätyivät muunmuuassa kuvan punttinurkka Wattiluolaan, Eliten Turbomuin -kiinteävetoinen traineri, kirinapit Vengeen, Stagesin wattikampi ratapyörään ja samaan konkeliin Navigatorin 5-puolainen kuitukiekko. No, sain tyhjennettyä hieman soitinhuoneen seinää, niin kauhun tasapaino on toistaiseksi säilytetty. 

Toki tuon oman punttinurkan etuna on huomattava ajansäästö ja mahdollisuus täysipainoisempaan (sic) voimaharjoitteluun. Vierestä löytyvät rullat ja traineri, joten nyt on helppoa yhdistää pyöritysdrillit ja punttiliikkeet. Tavoitteena kehitellä harjoituksia, joissa hermotukseen perustuvan voimaharjoittelun tulokset saadaan siirtymään pyöritykseen. Yhtenä isona tavoitteena onkin pakaralihasten tehokkaampi aktivointi. Hankin telineet, penkin ja painot lahtelaiselta Sport-Tradelta. Kannattaa tsekata heidän tarjonta täältä.

Rata-SM:t tulivat ajettua ilman kummempaa menestystä. Tasoni oli pysynyt samoilla nurkilla, mikä on kauden ongelmiin peilattuna hyvä asia. Ensi vuonna tavoitteet ovat sitten podiumilla. Uhoamisestani huolimatta päätavoitteet ja tekeminen tulevat olemaan edelleen maantiellä. Sain muutamista koitoksista sen verran luottoa omaan kulkuun, etten halua nostaa käsiä pystyyn vielä.

Olen muokkaamassa talven harjoittelua uusiksi ja varsinkin voimaharjoitteluun tulee uusia periaatteita. Avaan niitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa. Nyt keskityn loppukauden muutamiin kisoihin ja aloitan sitten hyvissä ajoin välikauden perinteisellä painon pudotuksella. Kymmenen kiloa urakkaa edessä. Olin kerännyt kesän aikana neljä kiloa massaa, mikä taas herätti ihmetystä pienessä päässäni. Asia olisi ymmärrettävämpää, jos kesä olisi mennyt grillipihvien ja oluen äärellä, mutta kuten tiedätte, korkki on edelleen kiinni ja liha sekä kala kaupan hyllyllä.

Koko perhe on nyt potenut kissaa lukuunottamatta muutaman päivän kesäflunssat. Onneksi tauti talttui äkkiä ja viikonloppuna pääsen kiusaamaan konetta maantielletiimitreenien muodossa. Kireitä ketjuja kaikille loppukesän helteisiin. Nähdään Tour de Helsingissä! 

 

Standard

Äärimmäisyyksien mies

Helsinki GP:n pisteajo

Helsinki GP:n pisteajo, jota väritti “aika navakka” sivuvastainen takasuoralla ja -kaarteessa. Kuva: Niko Mentula

SM-kisat takana – tempo ja maantie. Tempoon olin valmistautumiseeni nähden kohtuullisen tyytyväinen. Olihan alla vain yksi 10 kilsan veto AHH-etapeissa. Lämmittelyssä kävi vanhanaikaiset, eli ne jäivät tekemättä. Jotenkin tuntuu noiden välimatkojen arvioiminen Suomen teillä aina yhtä haasteelliselta. Kamat kasaan ja kylmillä patukoilla viivalle. Onneksi 44.7 kilsan matkalla ehtii lämpätä! SM-maantie taas kosahti heti kättelyssä – etukumi puhki juuri vapaan vauhdin alettua ja sen jälkeen 80 kilsaa takaa-ajoa vaihtelevissa kokoonpanoissa, mutta en päässyt pääjoukkoa 6 minuuttia lähemmäs. Kampi suoraksi ja kohti mökkimaisemia.

Nyt alkaa sitten valmistautuminen SM-rataan, johon on aika tarkkaan 4 viikkoa aikaa. Nurminen on juoninut mulle treenejä, joilla pitäisi sitten velolla tuuma liikahtaa. Saa suorittaa!

Sen enempää en tulevia koitoksia spekuloi, vaan kirjoittelen tähän muutamia huomioita ja tehtyjä muutoksia, joilla pääsin nousemaan kuopasta. Tämä on myös julkinen muistilista itselleni, joten älkää ihmetelkö, jos asioissa on toistoa.

To Do -lista sekä tehtyjä huomioita:
1. Juo vähemmän kahvia!
Lopetin Porvoon ajojen jälkeen kahvin kokonaan pariksi viikoksi. Sain vinkin tiimikaverilta Collianderin Nikeltä, joka on ollut Reijo Jylhän valmennettavia. Kolmen järkyttävän jysäripäivän jälkeen sain nestetasapainoni ja oloni normalisoitua. Nyt napsin kofeiinia tablettimuodossa kisojen alla – niillä on todella kova piristävä vaikutus. Samalla kofeiinin leikkaaminen paljasti normaalin vireystilan, eikä se ollut kummoinen. Levon tarpeen määrittäminen on oikeasti mahdotonta, jos vetää kymmenen kuppia kahvia päivässä ja keinotekoisesti pumppaa itsensä virkeäksi.

2. Äärimmäisyyksiä tekemiseen!
Tässä olin feilannut varmaan kaikkein koviten. En ollut millään uskonut/kuunnellut/oppinut kokeneempiani, vaan vedin edelleen palauttavat treenit liian kovaa, jolloin kokonaiskuormitus alkoi kumuloitumaan. Jatkossa en aio pk-lenkeillä ja palauttavilla käyttää ollenkaan isoa limppua, vaan pidän pienen pesässä. Tällä ohjaa tehon tuottoa jo todella paljon. Sitten kun tehdään tehoja, niin ne tehdään oikeasti kovaa. Kaikki välikelin tekeminen jää nyt pois. Ja tämä on juklkinen lupaus.

3. Älä anna datan määrittää potentiaaliasi!
Vaikka vannon wattien nimiin harjoittelussa ja ajamisessa, niin olen havainnut viime aikoina huolestuttavan kehityksen – olen antanut tehomittarin asettaa itselleni “datakaton”, joka on alkanut määrittämään ajamista. Olipa kyseessä kisat tai treenit, niin mittarin tuijottaminen on jossain vaiheessa jopa hidastuttanut menoa – “nythän menen liikaa kynnyksen yli, ei onnistu. Himmaan vauhtia.” -tyyliset ajatukset ovat nyt torjuttavien listalla ja mittarin ja datojen tuijottaminen jää nyt vähemmälle.

4. Sisällä aivan pihalla!
Arvioin talven tehotreenien kuormittavuuden väärin. Tiedän, että sisällä ajaessani heittoa ulkoilmatehoihin voi hyvinkin olla päivästä riippuen 20-30 wattia. Tätä en osannut laskea tarpeeksi tarkkaan. Training Peaksin mukaan tein treenit oikein, jopa hieman alakanttiin, vaikka pyrin aina niihin lukemiin, joita maantiellä tulee työnnettyä. Tässä vaiheessa alkaa data heiluttamaan koiraa. Kippurat ja käppyrät näyttävät oikeilta, mutta kuorma kasvaa ja samalla levon tarve. Tämän kuopan kierrän jatkossa kuuntelemalla enemmän omaa kehoa ja tuijottamalla vähemmän wattiloisia.

Eipä tässä muuta. Nyt henkinen valmistautuminen huomiseen Kajaanin piirimestaruustempoon!

Standard

Teemana DNF

Porvoon ajot_Jari Birling

Terveisiä kainuulaisesta maakuopasta. Olen kaivellut sitä tässä kevään mittaan ja nyt se alkaa olemaan sen verran syvä, että horisontti enää vain hieman pilkottaa reunan takaa.

Kiteytys: ajohommat ovat menneet koko kevään osalta aivan persiilleen. Olen tullut kokonaisen yhden kisan maaliin saakka. Kaikista muista olen napsinut toistuvasti DNF:iä. Jalka ei vaan ole yksinkertaisesti riittänyt. Eilen Porvoon ajoissa työnsin (pääjoukossa roikkuen) 100 kilsaa, kunnes Kerkkoon mäki teki tepposet. 2,5 tunnin ajalta normalisoidut watit olivat 304. Se ei vaan riittänyt ja pääsin juottamaan tiimiukkoja kiinteään huoltoon.

Olen myös opetellut korttelikisoja, joita kevään aikana on riittänyt. Niiden ajaminen on aivan oma maailmansa ja parhaimmillaan mukana olen pysynyt reilun tunnin kisasta vartin. Hapotuksen ja toistuvien iskujen kesto sekä liian pehmeä pää kortteliajoon homman selityksenä.

Olen tehnyt 200 tuntia hommia sen eteen tälle vuodelle, että konkeli kulkisi kovempaa ja oikealla tavalla. Nyt ollaan tässä tilanteessa, että iskuja – sekä fyysisiä että henkisiä – otan vastaan joka kisassa, joka viikonloppu. Motivaation ja henkisen puolen kanssa ollaan aika tiukilla. Tällaisina hetkinä koko harrastuksen mielekkyys on vaakalaudalla.

Seuraa koko homman älyttömin puoli: kaikkien lukemien perusteella pitäisi olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kynnystehot liikkuvat jossain 330 w paikkeilla, piikkitehot viime kesään verrattuna uusilla lukemilla (+1600 w), 30 sekunnin ja minuutin tehot samoin. Sitten kun hyppää pyörän päälle ja alkaisi tosi tohinat, niin jalka menee alta vartissa.

Toki tässä tilanteessa voisi kieriskellä minkä pystyy, mutta koitan purkaa tämän rationaalisesti muutamaan pääkohtaan:
• Kokonaiskuormituksen kasvaminen: työkiireet, 8 kk vauva ja kovat treenitavoitteet ovat kuitenkin liian haastava yhtälö.
• PK-lenkkien väheneminen: tämä on iso muutos viime kevään treeneihin, koska nyt olen keskittynyt hyvin paljon tehoharjoitteluun.
• Vapaan vauhdin treenien puute: olen jättänyt ylläolevien syiden vuoksi “Mäkkärilenkit” melkein kokonaan pois. Niissä on ajettu perinteisesti kisavauhdeilla ja rytmillä, jota itse ei ole voinut määrätä. Itselle se on ollut hyvää totuttelua hapotukseen. Nyt tämä on jäänyt puuttumaan.
• Miinuskalorit: vaikka olen koittanut olla järkevillä ravintomäärillä kulutukseen nähden, pääasiassa hieman miinuksen puolella, niin paino on vain noussut. Kaiken lisäksi kisatankkaus tekee meikäläisestä yhtä hiton taikinamassaa.

Johtopäätös: otan nyt happea, koitan irtautua liian tiukasta treeniohjelmasta, ajan kevyet vielä kevyemmin ja kovaa vain jos tuntuu siltä. Käyn radalla minkä käyn ja seuraavan kerran yhteislähtöön maantiellä SM-kisoihin. Lisäksi totesin peiliä katsellessani, ettei minusta saa maantiepyöräilijän näköistä rimpulaa millään hiton keinolla. Otin puntin takaisin rutiineihin: jalat, penkkiä, käsiä, selkää… Uunoa mukaillen: fullsats animal.

Nyt haen rentoutta peliin, kerrotaan tiimille, että tämä on nykytilanne eikä meikäläisestä ole paljon tekijöksi kisoissa ja laukaistaan sitä kautta ylimääräisiä stressitekijöitä. Analysoin sykkeet, ravinnon ja kokonaisrasituksen määrän, jotta pystyisin asettamaan itselleni realistiset tavoitteet loppukesälle. Ehkä tämä on nähtävä nyt ylimenokautena.

Standard