Herra numero 132

Kovasti mietityttää.

Kovasti mietityttää.

Jep. Kausi oli ja meni. Mitä jäi käteen? Paljonkin, mutta ei tuloksellisesti. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että motivaatio oli koetuksella ja kamat menossa myyntiin muutamankin kerran. Kova työ ei tuottanut toivottua tulosta ja kun tätä tekee tietyllä intensiteetillä tuloshakuisesti, ei fiilis varsinaisesti ollut katon tasalla.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kisoissa onneton ja olematon hapotuksen ja rynkytyksen kestäminen. Anaerobisella suorituskyvyllä pystyin sitä paikkaamaan jollain tasolla, mutta heti kisojen ollessa pitempiä, meni jalka suoraksi. Yritin purkaa ongelmaa monelta eri kantilta ja varmaan siinä olikin kyse monen asian summasta: väsymys, väärin arvioitu levon tarve, huono ajostrategia jne. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi – kylläkin pitkän tauon jälkeen – labroissa syyskuun alussa.

Hemoglobiini 132 ja hematokriitti 39. Siis 132 ja 39. noilla luvuilla ei kestävyysurheilussa paljoa henkseleitä paukutella. Vuoden takaiseen nähden arvot olivat todella matalat. 2014 hg oli parhaimmillaan melkein 160, hkr 45. Rautakuuria päälle ja kontrollia kehiin muutaman viikon päästä.

Harmitti vietävästi, etten ollut seurannut näitä arvoja tarkemmin ja olin jättänyt rautalisän pois, mutta toisaalta helpotti saada ainakin jonkintasoinen selitys kehnolle kulkupuolelle. Toivoa lisäsi myös se, että ajoin kauden viimeisen tempon Ruskossa näillä “litkuilla” 320 watin keskitehoilla, joten uskon lukemien muuttuvan huomattavasti, kunhan saadaan ukkelin nesteet paksunemaan. Tässä vielä varoituksen sana kaikille viherpipertäjille: pitäkää huoli, että seuraatte arvoja säännöllisesti. Kasvisruokavalio ja lisäravinteet vaativat erityistä huomiota kestävyysurheilussa.

Vietän vielä pari viikkoa “offaria” ja sen jälkeen alkaa tutuksi tullut punttikuuri. Tällä kertaa keskityn siinäkin hieman eri asioihin. Lihasmassaa ja voimaa löytyy jo riitävästi roadihommiin, joten pääpaino on nyt räjähtävyydessä, hermotuksessa ja muutamien heikkojen kohtien vahvistamisessa. Jäkimmäisiin lukeutuu esim. lonkan koukistajat, jotka monesti jäävät vaille tarvittavaa huomiota. Lisäksi vedän Helsingissä talvikaudella kerran viikkoon “Tabata-torstai” -teemalla spinningtunteja hepolaisille. Näistä kisakuntoryhmistä voitte lukea lisää HePon sivuilta. Jatkan myös kaudella 2016 Kivenlahden Pyörähuollon elite-tiimissä – mistä iso kiitos tiimille kärsivällisyydestä. Näytöt eivät olleet monessakaan kisassa kummoiset.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi punttiohjelmaa ja liikkeitä tarkemmin. Niistä on toivottavasti hyötyä, jos puntti kuuluu sinunkin talvikauteen.

PS. Tsekkaa Yle Areenalta Skoda Maantiecupin kausikooste, ellet jo nähnyt sitä. Tämän onnistuminen oli yksi iso plussa, vaikka sotkinkin tässä työn ja harrastuksen keskenään.

Advertisements
Standard

2 thoughts on “Herra numero 132

  1. IL says:

    Minulla huitelee hemo tuossa 130 ympärillä aina. Olen käynyt asiaan erikoistuneen lääkärinkin puheilla ja kokeissa ei näy viitteitä että asia olisi yhteydessä sen enempää raudan kuin muidenkaan hivenaineiden puutteeseen, eikä hemo reagoi rautavalmisteisiin lainkaan. Mutta voihan tätä pyöräilyä hyvin harrastaa ihan ajan tuhlauksenkin hengessä.

    • Aika matalathan nuo tuntuvat olevan – mutta jos tuo on ollut trendinä, niin elimistösi on varmaan mukautunut siihen. Minun tilanne on periaatteessa sama nyt, kuin jos sinun hemo tippuisi 100:n kieppeille. Se alkaa jo näkymään kulkupuolella 😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s