Teemana DNF

Porvoon ajot_Jari Birling

Terveisiä kainuulaisesta maakuopasta. Olen kaivellut sitä tässä kevään mittaan ja nyt se alkaa olemaan sen verran syvä, että horisontti enää vain hieman pilkottaa reunan takaa.

Kiteytys: ajohommat ovat menneet koko kevään osalta aivan persiilleen. Olen tullut kokonaisen yhden kisan maaliin saakka. Kaikista muista olen napsinut toistuvasti DNF:iä. Jalka ei vaan ole yksinkertaisesti riittänyt. Eilen Porvoon ajoissa työnsin (pääjoukossa roikkuen) 100 kilsaa, kunnes Kerkkoon mäki teki tepposet. 2,5 tunnin ajalta normalisoidut watit olivat 304. Se ei vaan riittänyt ja pääsin juottamaan tiimiukkoja kiinteään huoltoon.

Olen myös opetellut korttelikisoja, joita kevään aikana on riittänyt. Niiden ajaminen on aivan oma maailmansa ja parhaimmillaan mukana olen pysynyt reilun tunnin kisasta vartin. Hapotuksen ja toistuvien iskujen kesto sekä liian pehmeä pää kortteliajoon homman selityksenä.

Olen tehnyt 200 tuntia hommia sen eteen tälle vuodelle, että konkeli kulkisi kovempaa ja oikealla tavalla. Nyt ollaan tässä tilanteessa, että iskuja – sekä fyysisiä että henkisiä – otan vastaan joka kisassa, joka viikonloppu. Motivaation ja henkisen puolen kanssa ollaan aika tiukilla. Tällaisina hetkinä koko harrastuksen mielekkyys on vaakalaudalla.

Seuraa koko homman älyttömin puoli: kaikkien lukemien perusteella pitäisi olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kynnystehot liikkuvat jossain 330 w paikkeilla, piikkitehot viime kesään verrattuna uusilla lukemilla (+1600 w), 30 sekunnin ja minuutin tehot samoin. Sitten kun hyppää pyörän päälle ja alkaisi tosi tohinat, niin jalka menee alta vartissa.

Toki tässä tilanteessa voisi kieriskellä minkä pystyy, mutta koitan purkaa tämän rationaalisesti muutamaan pääkohtaan:
• Kokonaiskuormituksen kasvaminen: työkiireet, 8 kk vauva ja kovat treenitavoitteet ovat kuitenkin liian haastava yhtälö.
• PK-lenkkien väheneminen: tämä on iso muutos viime kevään treeneihin, koska nyt olen keskittynyt hyvin paljon tehoharjoitteluun.
• Vapaan vauhdin treenien puute: olen jättänyt ylläolevien syiden vuoksi “Mäkkärilenkit” melkein kokonaan pois. Niissä on ajettu perinteisesti kisavauhdeilla ja rytmillä, jota itse ei ole voinut määrätä. Itselle se on ollut hyvää totuttelua hapotukseen. Nyt tämä on jäänyt puuttumaan.
• Miinuskalorit: vaikka olen koittanut olla järkevillä ravintomäärillä kulutukseen nähden, pääasiassa hieman miinuksen puolella, niin paino on vain noussut. Kaiken lisäksi kisatankkaus tekee meikäläisestä yhtä hiton taikinamassaa.

Johtopäätös: otan nyt happea, koitan irtautua liian tiukasta treeniohjelmasta, ajan kevyet vielä kevyemmin ja kovaa vain jos tuntuu siltä. Käyn radalla minkä käyn ja seuraavan kerran yhteislähtöön maantiellä SM-kisoihin. Lisäksi totesin peiliä katsellessani, ettei minusta saa maantiepyöräilijän näköistä rimpulaa millään hiton keinolla. Otin puntin takaisin rutiineihin: jalat, penkkiä, käsiä, selkää… Uunoa mukaillen: fullsats animal.

Nyt haen rentoutta peliin, kerrotaan tiimille, että tämä on nykytilanne eikä meikäläisestä ole paljon tekijöksi kisoissa ja laukaistaan sitä kautta ylimääräisiä stressitekijöitä. Analysoin sykkeet, ravinnon ja kokonaisrasituksen määrän, jotta pystyisin asettamaan itselleni realistiset tavoitteet loppukesälle. Ehkä tämä on nähtävä nyt ylimenokautena.

Advertisements
Standard

2 thoughts on “Teemana DNF

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s