Lihaton ja alkoholiton vuosi

Irvistelyä ISM-tempossa. Kuva ©Jukka Isotalo

Irvistelyä ISM-tempossa. Kuva ©Jukka Isotalo

Viime viikolla tuli täyteen ensimmäinen vuosi ilman liha- ja kalatuotteita. No, miltäs nyt tuntuu? Paremmalta, kevyemmältä, terveemmältä? Kyllä ja ei. Muutos ei ollut ehkä niin suuri kuin olin kuvitellut, mutta ihan pikkukummassa en takaisin vanhaan ruokavalioon ole palaamassa.

Olemme nykyään Annin kanssa molemmat lakto-ovo-vegetaristeja, joten ruoanlaitto on ainakin helpottunut – ei enää kaksia annoksia ja soveltamisia lisäkkeiden suhteen. Olin alussa skeptinen proteiinin saannin suhteen, mutta suorituskyky on kyllä noussut vuoden aikana niin paljon, ettei se ainakaan ole ollut lihasta kiinni. Painoon ruokavalion muutoksella ei ole ollut sellaista merkitystä kuin toivoin, mutta se onkin ollut minulle aina iso haaste. Metaboliani on osastoa “last man standing”, eli Kainuun nälkämaan geenit suhisee kunhan edes ajattelen ruokaa.

Samalla tulee vajaa vuosi täyteen absolutistina. Vannoutuneelle viinin (ja Jallun) ystävälle tämäkään muutos ei ollut niin suuri kuin olin aikaisemmin ajatellut. Ensimmäisen kuukauden aikana mindset muuttui yllättävänkin helposti, eikä varsinaisia mielitekoja alkoholin suhteen ole ollut. Paheiden määrän ollessa vakio, on viikonloppujen lasillisten ja pullollisten tilalle löytynyt esim. salmiakkilaku. Lihaton ruokavalio on nimittäin aiheuttanut sen, ettei irtokarkkiosastolla tule käytyä, johtuen liivatteesta, jota löytyy melkein jokaisesta sokerimällistä.

Lisäravinteiden kannalta linjaus on ollut myös helppoa – nappaan nykyään vain riisiproteiinia ja aminohappoja punttitreenien yhteydessä. Netti on täynnä kiivastakin debattia eri proteiinivalmisteiden haitoista ja hyödyistä, mutta näissä kannattaa pitää oma päänsä ja kuunnella kehoa. Muutenkin ylenmääräinen prosessoitujen lisäravinteiden mussuttaminen tuntuu jotenkin hassulta, kun ihmiset muuten yrittävät syödä mahdollisimman luomua ja puhdasta ravintoa.

Saatteeksi muillekin tällaista muutosta suunnitteleville voin sanoa vain kannustavia sanoja – hyvin pärjää hippiosastollakin. Pähkinät, kananmuna, soija, tofu, pavut ja sieniproteiini riittävät vallan mainiosti myös enemmän treenaavalle. Rautaa kannattaa napsia, mikäli kokeissa tarvetta ilmenee.

Niin ja ensi kauden kuvioista sen verran, että jatkan Kivenlahden Pyörähuollon elite-tiimissä. Saimme tulevalle kaudelle mukavasti uutta ajovoimaa ja uskonpa, että tulemme tekemään tiiminä kisoissa hyvää jälkeä! Täältä lisää.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s