Tirisee tirisee! Rasvat siis.

Kohta on Spartalaista Dieettiä™ takana täydet kaksi viikkoa. Olo on pysynyt edelleen loistavana. Myös treenaaminen (12 h kuluneella viikolla) on sujunut hyvin. Toki intensiteetti on ollut äärimmäisen maltillinen (paitsi sunnuntain porukkalenkillä), mutta totaalista hiipumista ei ole tapahtunut. Tässä hieman laskelmaa tämän viikon kalorisaldoista:

Ravinto
• Vajaa 1000 kcal päivässä x 7
• Yhteensä noin 7000 kcal

Kulutus
• Peruskulutus 2500 kcal x 7
• Liikunta:
– Ma 1.5 h pk + sali 1000 kcal
– Ti 1 h hiihto (pk) 500 kcal
– Ke 1.5 h pk 700 kcal
– To 1.5 pk + sali 1000 kcal
– Pe 1 h tehot trainerilla (5 km TT) 600 kcal
– La 3 h pk 1500 kcal
– Su 3 h pk 1500 kcal
•  Yhteensä noin 24 000 kcal

Saldo
• 7000 – 24 000= -17 000 kcal

Tässähän ei ole laskennallisesti ja ravitsemusopillisesti mitään järkeä. Tämän ei pitäisi oikeasti toimia, enkä suosittele tätä kenellekään, mutta omalla kohdallani tämä on alkanut nyt rokkaamaan toden teolla. Paino tippuu yli 1.5 kilon viikkovauhtia – ja silmämääräisesti sekä tuntemusten mukaan suurin osa lähtee rasvoista.

Olen koittanut pähkäillä tätä pärjäämistäni miinuskaloreilla ja tulin tällaiseen lopputulokseen: olen harrastanut pyöräilyä yli 10 vuotta, joista reilut 8 vuotta rallatellen ajellen – ilman sen suurempia tavoitteita ja tiukkaa ohjelmaa. Näistä tunneista 95% olen ajanut pk-tehoilla – toisin sanoen rasvoilla. Onnekseni olen tainnut opettaa kehoni käyttämään ylimääräistä eristettä pelkkien hiilareiden sijaan.

Kevyemmällä intensiteetillä seinää ei tunnu tulevan vastaan kovinkaan helposti (pisin yhtäjaksoinen ajoni on 32 tuntia/632 km, samoilla silmillä siis). Kovemmassa menossa tämä dieettini paljastaa heikkoutensa: kun glykogeenivarastot ovat tyhjät, loppuu vetotehot aika nopeasti.

Vielä on 3 viikkoa jäljellä. Suunta on loistava, eli näillä mennään!