Kuukausi Espanjassa

Photo 28-02-2017, 9.23.18
Tätä kirjoittaessani olemme olleet tyttöjen (rouva mukaan lukien) kanssa kolme viikkoa Espanjan Déniassa. Päätimme lähteä yhdistetylle loma- ja etätyömatkalle loppuvuodesta 2016 ja hankimme ennen joulua lennot ja talon.

Nyt kun täällä viedään viimeistä viikkoa, voin sanoa, että suosittelen tällaista piristystä kaikille, joilla suinkin sellaiseen on mahdollisuus. Ajoitimme lähdön tänne talvilomaviikolle, toinen viikko oli isyyslomaa ja kaksi viikkoa olen tehnyt etänä töitä. Talossa on nettiyhteydet sekä oma toimistohuone, joten olen saanut keskittyä rauhassa projekteihin ja suunnitteluun.

Kaiken muun työ- ja perhetekemisen ohella olen tietenkin pystynyt keskittymään keräämään laatukilometrejä ja saanut treenitasot sinne, minne ne ehkä kuuluvatkin ennen uuden kauden alkua. Viimeiset kuukaudet ovat olleet töiden ja lapsiperhearjen aikatauluttamia, eikä treeneille ole oikein löytynyt aikaa ja energiaa. Täällä lämpimässä ajellessa on kuitenkin usko alkanut palautumaan omaan vauhtiin ja oheinen käppyrä kertoo mukavasta kolmen viikon nousujohteisesta harjoittelusta.

Screen Shot 2017-03-15 at 15.58.09

Vaikka minusta ei mitään mäkimiestä saa tekemälläkään, niin olen kyllä nauttinut pitempien nousujen tunkkaamisesta. Kynnystreenit tulevat tehtyä “helposti” ja toki nousuista aina jää jotain treenimielessä jalkoihin.

Löysin myös hyvät porukkalenkit paikallisen pyöräliikkeen suositusten kautta. Vauhtia on pidetty puolin ja toisin ja samalla olen tutustunut laajasti hyviin lenkkireitteihin. Viikonlopun kohokohtia ovat kyllä olleet “kahvipaussit”, jotka ovat venyneet noin tunni mittaisiksi sosiaalisiksi tapahtumiksi – pöytään kannetaan ruokaa ja alas ne huuhdellaan bissellä, viinillä ja kahvilla. Hieman eri eväät kuin mihin Suomen lenkeillä olen tottunut, mutta kylläpä on jaksanutkin ajaa.

Pitkässä leirissä on se hyvä puoli, ettei täällä tarvitse ahnehtia kilometrejä. Olen ajanut kelin ja fiiliksen mukaan, välillä lyhyempää täsmälenkkiä ja joku toinen päivä pitempää fiilistelyä komeissa maisemissa uusia reittejä bongaillen. Paikalliset kuskit ovat ottaneet hienosti mukaan porukoihin ja laittavat jo ennen viikonloppua viestiä tulevista lenkeistä ja lähtöajoista.

Olen päässyt nyt mukavan rentoon flow-tilaan pyöräilyn suhteen – mikä onkin ollut paikallaan ylirasitustilan jälkeen. En toteuta mitään ennalta määrättyä ohjelmaa enää, vaan menen täysin fiiliksen ja aikataulumahdollisuuksien mukaan. Uskon, että tämä tapa on minulle tällä hetkellä paras ja lukujen perusteella alkaa konkelikin kulkea entiseen malliin – vaikka ukkeliin onkin kertynyt vuoden himmailun aikana vajaa 10 kiloa enemmän massaa. Menenpä ainakin alamäkeen kovempaa.

Advertisements
Standard

Uudet kuviot kaudelle 2017

1j4a9995

Stangan promokuva. ©Osku Pulkkinen

Pitkä hiljaisuus on aika katkaista. Viime kerrasta on tapahtunut paljon ja lukiessani edellistä kirjoitusta pahimman ylikuntovaiheen tiimoilta on olo tällä hetkellä kaikin puolin sata kertaa parempi.

Hyppäsin syksyllä uuteen seuraan, Stanga Racingiin, jossa tulen ajamaan kaudella 2017 rataa ja maantietä. Sen verran joudun kuitenkin kaiken muun elämän parissa luovimaan, että kokeilen jalkaani cat 2. -kisoissa sekä radalla ikureissa M40-sarjassa. Täytänhän ensi vuonna siis 40 vuotta. Ai saakeli.

Treenejä olen uskaltanut aloittaa jo parin kuukauden ajan ja haen vielä rajoja varovasti, etten täräytä uudestaan samaan kuoppaan. Mukaan olen ottanut myös joogaa, joka on tuonut niin paljon liikkuvuutta, etten olisi uskonut sellaisiin solmuihin vääntyväni.

Treenimetodini tulee muuttumaan radikaalisti ja kokeilen adaptoituvaa harjoittelumallia, jota olen itse kehitellyt päässäni. Tämän mallin tarkoituksena on sopia paremmin sen “muun elämän” kanssa yhteen ja samalla säästää sekä itseäni että perhettä isommilta aikatauluongelmilta.

Homma on loppupeleissä aika yksinkertaista: mulla on viikossa aikaa treeneille noin 8-10 tuntia ja katson tätä vasten viikkokalenteriani sekä omaa energiatasoa. Keskitän tehotreenit tiistaille ja lauantaille. Muut päivät käytän pk-ajeluun sekä lihaskuntoon, joista jälkimmäistä 2 kertaa viikossa noin 45 minuutin setit.

Seuraan kehitystä ja fiiliksiä päivittäin ja olen antanut itselleni luvan skipata treenit mikäli olo tuntuu nuhjuiselta sekä hommasta katoaa terävyys. Tällä toimintamallilla estän väkinäisen puurtamisen ja pään hakkaamisen seinään tuomalla samalla sopivasti rentoutta tekemiseen.

Raportoin tässä talven kuluessa fiiliksistä ja edistymisestä. Kovasti on tehtävää tauon jälkeen: muutama kilo painoa pois ja FTP:t kohdilleen. Niitä onkin hyvä rassata Espanjassa, jonne menemme kuukaudeksi perheen kanssa helmikuussa. Että adios vaan ja limppu ruttuun!

Standard

Seinä vastassa

Unknown-3

Lattomeriajojen mutamaski 2016

Nyt tulee vähän pitkää epistolaa… Olen ollut nyt noin 8 viikkoa ilman treeniohjelmaa. Samoin kilpailut on nyt ajettu tälle kaudelle. Oli jo itseasiassa Seutulan kierroksen jälkeen toukokuussa. Tämän takana on sama syy kuin blogihiljaisuudessakin. Hommasin itselleni mojovan ylirasitustilan/ylikunnon/alipalautumistilan – monta nimeä moninaisille oireille.

Saaga alkoi pari kuukautta sitten normaalin tiistaipäivän jälkeisellä kotimatkalla. Olin juuri päässyt Kurviin autolla ja yhtäkkiä ajaessa tuntui, että tajunta alkaa häipymään. Korvissa alkoi humista, paineen tunne valtasi koko kropan ja jalkoja ja käsiä kihelmöi. Vedin auton samoin tein sivuun, soitin hätäkeskukseen ja olinkin jo 5 minuutin kuluttua ambulanssissa piuhoissa.

Tästä lähtikin vyyhti purkautumaan: seuraavien viikkojen aikana olin 24 tunnin ekg-seurannassa (vasen seinämä hieman paksuuntunut, ns. urheilijan sydän), verenpaineet myös 24 h tarkkailussa, labroja otettiin ja kaikkea muuta kivaa. Lopputoteamana siis jo alussa mainitsemani ylirasitustila, joka oli ilmeisemmin rakentunut pitkän ajan kuluessa. Kuten vähän pelkäsinkin, tästä ei ihan heti ukko tokene.

Jouduin aloittamaan verenpainelääkityksenkin uudestaan kalsiumsalpaajalla, mutta nyt reilun kuukauden jälkeen huimausten vuoksi lääkäri ehdotti kokeilemaan betasalpaajaa. Tämä kyllä hieman arveluttaa, koska sehän laskee sykkeitä = heikentää suorituskykyä ja toisekseen kun omat sykkeeni käyvät jo nyt yöllä alle 35 bpm:ssä, niin ei tuota enää tohtisi kovin paljoa laskea. (Edit: kyseenalaistaessani lääkevalinnan lääkäri muutti sen samoin tein. En kehota ketään aliarvioimaan ammattilaisten neuvoja, mutta kannattaa tietää aina mitä syö ja miksi. Koskee niin lääkkeitä kuin ruokaakin.).

Valmentajan ohjeesta tuli heti täysi stoppi lenkeille, treeneille ja kilpailuille. Tavoitteena oli minimoida stressitekijät ja aloittaa tehokas palautuminen. Siirryin myös operoimaan kotitoimistolta käsin, jolloin pystyin hallitsemaan aikataulujani paremmin ja sitä kautta sain normalisoitua rytmiä. Pahin pelkoni olikin, että ylirasitustila alkaa vaikuttamaan leipätyöhön.

Nyt kun olen pari kuukautta tätä asiaa palastellut ja sulatellut – osin jopa hyväksynyt tilanteen – niin halusin kirjoittaa teille muille “ahnehtijoille” varoittavasta esimerkistä. Kun reilu kaksi vuotta painaa pää punaisena aamusta iltaan aikataulutettua elämää, johon yrittää mahduttaa perhe-elämän, työn, bänditouhut, pyöräilyn, vapaaehtoishommat ja muut liikkuvat palikat, niin ulkoa päin katsellessa lopputuloksen olisi voinut arvata aika helposti. Tällaisessa oravanpyörässä kuitenkin oma havainnointi heikkenee, huonosti nukutut yöt ja niiden aiheuttama väsymys eskaloituu ja riittävän ravinnon ja levon takaaminen vaikeutuu liiaksi.

Jos hakemalla hakee merkkejä tältä keväältä, niin nyt jälkeen päin katsottuna viestit olivat aika selkeät: 5 flunssaa, sykkeiden vs. laktaattien epäsuhtainen kehitys, 2 kuukautta krampissa jököttäneet selkälihakset, heltiämättömät jumit jaloissa… Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Se, miksi en reagoinut näihin, on juuri se sama, minkä vuoksi niin moni muukin päätyy samaan tilanteeseen kanssani: tinkimättömyys harjoittelussa ja muussa elämässä, tiukka tavoitteellisuus, luovuttamisen puuttuminen keinovalikosta, liiallinen kiire kuunnella omaa kroppaa ja tuntemuksia sekä suoranainen jääräpäisyys.

Olen seurannut nyt sykkeitäni (ortostaattinen ja sykevälivaihtelu) kätevällä applikaatiolla HRV4Training ja tietenkin kevyillä lenkeillä, niin olen näiden mukaan “ready to do some intense training”. Näin ei kuitenkaan vielä ole. Oma ylirasitustilani kehittyi vuosien saatossa, joten se näkyy ja tuntuu hermostossa, joka on vielä aika sökönä. Ehdin jo hieman iloita parantuneesta tilanteesta ja nostin määriä ja jopa varovasti lenkillä intensiteettiä, mutta rekyyli pamautti käsille maanantaina: hermosto muistutti olemassaolostaan kahden kuukauden takaisia tuntemuksia väläyttelemällä. Ei muuta kuin takaisin alkupisteeseen.

UnknownOlen ehtinyt jo miettimään, onko vegaaniudella jotain merkitystä tilanteen kanssa, mutta seurattuani normaalia ateriointia, pystyin hengähtämään ja toteamaan, että eiköhän tässä ole peruspalikat kasassa hyvin ravinnon suhteen (kts. kuva).

Nyt on aikaa keskittyä lomalla perhe-elämään, heittää muutama hyvä keikka bändin kanssa, viimeistellä syksyllä ilmestyvää levyä ja ottaa pyöräily kevyemmän kautta. Sitten syksyllä voi alkaa keskittää katsetta loppuvuoden ratapyöräilyn SM-omniumeihin ja ehkäpä jollain tasolla ensi kesän kisoihin. Nyt kuitenkin maltilla ja tarkemmin itseään kuunnellen.

Hyvää kesää kaikille ketjunpyörittäjille ja niille, jotka tänne löytävät googlaillessaan hakusanoilla: ylikunto, ylirasitus, parasympaattisen hermoston ylirasitustila, alipalautuminen jne. 😉

Standard

NBD ja uusia kuvioita

12791117_1121214454590246_4930582384829595866_n

New bike day on kuin jouluaatto, jonka aikuisena voi itse määrätä! Tulevana kesänä alla helisee Felt AR1 Zippin 303 ja 404 -kiekoilla sekä Shimanon Ultegra Di2 -sähkövaihteilla. Kiitoksia Kivenlahden Pyörähuoltoon Suomenojaan Anterolle ja Ollille värkkäilystä. Hieno peli ja näyttää nopealta. Syy kaluston vaihtoon oli valkku-Antin kanssa yhdessä tuumin todettu liian matala ajoasento, joka alkoi olla jo tehontuoton esteenä alaotteelta ajettaessa. Feltin runkokoko on 54 cm (Venge oli 52 cm) ja emäputki on 2 cm korkeampi. Tähän vielä (ei ikävä kyllä esteettisistä syistä) spacereilla nostettu tanko ja mitat ovat nyt Shimanon bikefitin racing-asetusten mukaiset – satulasta tankoon droppia tarkka 80 mm. Ero on entiseen tuntuva, koska dippailin Vengen päällä noin 150 mm dropin varassa. Luovutuspäivän illalla trainerin päällä ajettu lyhyt vk-treeni kertoi asennon merkityksestä tehontuotossa. Alla hieman kuvaa.

Screen Shot 2016-03-03 at 12.49.41Pystympi ajoasento avasi lonkan ja keskivartalon kulmaa ja tehosti sitä kautta polkemisvoimaa. Samoin pystymmässä asennossa on helpompi antaa buustia polkaisuun työntämällä kantapäätä alaspäin, jolloin saavutetaan muutamia “ilmaisia watteja” ja saadaan pakaralihas aktivoitua pyörittämiseen. Tämä sama oli todettavissa myös alaotteelta ajettaessa, joka oli pienemmällä rungolla itselle lievästi hankalaa.

Toiset isommat muutokset kevätkaudelle tulivat lisäkäsiparien muodossa. Hommasin itselleni pariksi kuukaudeksi ravintovalmentajan, joka jeesaa minua vegaaniuden tuomissa haasteissa. Ensimmäiset muutokset ovat jo päivärutiineissa mukana. Vaikka moni asia on itselle jälkeenpäin “selvää”, niin aina ulkopuolisesta henkilöstä on apua. Kertoilen kesää kohti mentäessä tarkemmin, mitä Ulrika Lillsunden kanssa ollaan kehitelty. Tästä on varmasti apua myös muille vegaaneille urheiluhulluille. Tässä kiteytettynä ensimmäiset muutokset: kaloreita lisää noin tonni, proteiniin määrää lisää 40% ja parempaa syömistä tukemaan treenejä. Yksityiskohtiin menen erillisessä postauksessa.

Toinen merkittävä muutos on lihastasapainon ja -aktivoinnin parantaminen, johon hommasin apua Fibacolta, tarkemmin yksilövalmentaja Juha Heikkiseltä. Helsingin Etelä-Espalta löytyy kovan tason osaamista ja jo nyt parin kerran jälkeen voin sanoa, että muutos tulee olemaan merkittävä. Juha laittoi minut mm. opettelemaan seisomisen uudestaan… Tästä kerron tarkemmin kesää kohti mentäessä.

Kisakausi alkaa ensi tänä vuonna 12.3. Pietarista ratapyöräilyn SM-Omnium -kisoilla. Saa nähdä mikä on kulku puuradalla. Toivottavasti kova.

Standard

Vegaanius ei tuonut toivottua tulosta

Unknown

Vegaanit joulukinkut.

Nelisen kuukautta vegaaniruokavaliota ja noin 12 tuntisia treeniviikkoja takana. Lopputulos ei ole aivan sitä mitä odotin, kuten kuvakin ehkä antaa hieman ymmärtää. Minulla oli jostain syystä vahvat mielikuvat “pienemmästä itsestäni”, joka olisi luonnollista seurausta kaiken eläinperäisen ravinnon jäämisestä pois lautaselta, mutta tässäkään asiassa en ollut oikeassa. Puntari kolkuttelee vajaan 90 kilon lukemia ja pelkällä omalla kehonpainolla tehdyt lihaskuntotreenit paisuttavat reiden ympärystä uusille kymmenluvuille. Olen ilmeisesti kehittämässä tapaa tiivistää ilmasta ja tuoksuista energiaa, joka muuttuu puhtaaksi pihviproteiiniksi. Saa nähdä kuittaako tästä oletettavasti tuleva Nobel sen, etten tulevanakaan kesänä saa ajettua Rosendahlia loppuun saakka.

Se siitä. Asiaan. Olen nyt Antin ohjeistamana toteuttanut aika puhtaasti ns. polarisoitua treenimetodia, jossa 80% harjoituksista koostuu erittäin kevyistä peruskuntoa kasvattavista suorituksista sekä lihaskuntoharjoittelusta ja vain 20% treeniajasta ollaan kynnyksellä ja mieluummin sen yli. Viikko sitten tehty laktaattitesti kertoi kondiksen menneen eteenpäin, mutta seuraavana päivänä alkanut flunssa (talven kolmas) hieman sotki kuviota. Testin johtopäätöksiä olivatkin nämä kaksi oivallusta:

1. Kevennetään kuormitusta entisestään
TSS:t ovat pyörineet viime viikkoina noin 500-550 pisteen välissä ja ilmeisesti siinä on vielä ollut hieman liikaa. Matala luku selittyy sillä, että kaikki höntsäily on saatu jätettyä pois, jolloin neppailu on nollissa. Torstaisin vetämäni spinningtunnit ovat myös olleet odottamaton kuormitus – tunnin vedossa liikutaan helposti vk2-alueella ja ylikin noin 30-40 minsaa. Alla rinnakkain viimeiset 90 päivää (oik) ja sama ajankohta vuosi sitten (vas). Ero on huima sekä tehoalueissa että käytetyssä ajassa. Tärkein muutos on ollut Z2-3 -alueiden tahkoamisen vähentäminen.

Suurimmat painit käyn edelleen oman pääni sisällä, että teenkö tarpeeksi töitä sen eteen, että pyörä liikahtaa kesällä. Toki kolme sairasviikkoa vuodenvaihteessa melkein nollatunneilla (yli 30 tunnin miinus) muuttaa vertailukokonaisuutta paljon.

Tehoaueet

2. Hankkiudutaan eroon jumeista, koska ne estävät suorituskykyä
Laktaattitesti suoritettiin 40 watin/5 minuutin rampeilla omassa rakkaassa autotallissani. Liikkelle lähdettiin noin 140 watista. Viimeinen veto (emme siis aja näitä loppuun saakka, vaan lopetamme laktaattikynnykselle) oli 5 minuuttia 300 watilla sykkeiden ollessa vedon lopussa 157 bpm. Tämä oli 9 pykälää vähemmän kuin syksyllä, mutta hapot nousivat liian aikaisin. Tämä kertoo sitkaasta lihasjumista, joka estää aineenvaihduntaa isoissa lihaksissa. Siitä viivastuneena kävinkin hierojalla heti perjantaina ja otan hieronnat taas mukaan kevään valmistautumiseen.

Nyt viikko onkin mennyt flunssan parantelussa, joka saisi olla viimeinen tälle keväälle. Sairastelun jälkeen takapakki vie aina treenimotivaatiota ja nollatulokset eivät oikein jaksa innostaa.

Hommasin myös talven hanki- ja rospuuttokeleihin jäykkäperäisen 29-maasturin, joka on ollut erittäin hyvä “jarru”. Sillä rauhassa pyörittely sujuu kuin itsestään verrattuna krossarilla kinnaamiseen.

Kauden ensimmäinen kisakoitos on ilmeisesti Pietarissa, jossa ajetaan taas ratapyöräilyn SM-omniumit 12.-13.3., mutta tässä on vielä perinteisesti aika monta mutkaa matkassa ennen puupinnalle hyppäämistä.

Ei muuta kuin kireitä ketjuja ja vääntyneitä limppuja. Pistetään sormet ristiin ja toivotaan, että itse kenenkin sairastelut alkaisi olla tässä ja päästään valmistautumaan kunnolla kesään.

Ps. olen muuten löytänyt tälle talvelle entistä rennomman ja paremman treenirauhan yksinkertaisella keinolla: olen piilottanut varsinkin somessa kaikki pyöräilyyn liittyvät asiat uutisvirrasta. Olen huomannut tämän olevan tehokkain keino, jonka avulla voin keskittyä “itsekkään terveesti” omaan tekemiseeni.

Standard

Vegan Power!

Unknown

Tempomakkara Ruskon Tempossa 2015.

Syksy oli ja meni. Tippuneiden lehtien seasta löytyi enemmän kuin olisin uskonutkaan. Sieltä pilkisti muun muassa kadonnut usko tekemiseen ja uudistunut motivaatio.

Suurimmat muutokset koskevat treenejä ja ruokavaliota. Aloitetaan ensin helpoimmasta.

Hei, olen Petri ja olen vegaani.
Päätin luopua kaikesta eläinperäisestä ravinnosta – kuten koko perhekin –  kissaa lukuunottamatta. Osin tähän oli syynä Alman maito- ja muna-allergian testaaminen ja poissulkeminen, mutta toisena painavana motivaattorina turhan eläinperäisen rasvan karsiminen ruokavaliosta.

Epäilijöille tiedoksi: vegaaniruokavalio on nykyisillä tuotteilla helppo toteuttaa, proteiinia saa oikeasti tarpeeksi kasveistakin (tällä hetkellä reilu 1g/painokilo/vrk, lisäravinteina riisiproteiini ja hampunsiemenet). Olo on todella energinen. Syksyn vaivanneet vatsanväänteet ja pöhöttyneisyys ovat hävinneet sekä olohan on myös henkisesti eettisen valinnan myötä mitä mainioin.

En ole mikään lähetyssaarnaaja, mutta jos haluat tehdä ruokarempan ja pienentää omaa jalanjälkeäsi tämän pallon päällä, niin suosittelen kokeilemaan vaikka edes kuukauden.

Opettelen ajamaan äärimmäisesti
Sain treeniavuksi ja sparraajaksi Antti Hagqvistin tälle kaudelle. Tämä sälli ei paljoa esittelyjä kaipaa pyöräilyn ja triathlonin harrastajien parissa. Muutos tekemiseen ei ollutkaan niin merkittävä, kuin aluksi luulin. Se oli totaalinen. Olen joutunut opettelemaan ajamisen uusiksi. Nyt hiljaa on todella hiljaa ja kun mennään kovaa, niin sitten suhisee. Välikelin tehot jäävät minimiin ja jokaisella ajetulla minuutilla on syy.

Antin tärkein viesti on oman kapasiteetin ymmärtäminen ja perheen, työn ja harrastuksen oikea mitoittaminen omiin resursseihin nähden. Kukaan ei elä kuplassa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näitä syy-seuraussuhteita ei trainingpeaksit tai goldencheetahit ymmärrä, ja oman kehon kuuntelu ja jaksamisen arviointi on yhtä tärkeässä asemassa kuin ne talven kevyet lenkit ja kovemmat vedot.

Kesällä hankkimani 200 kiloa romua lepää käyttämättömänä tallin nurkassa odottamassa massakautta. Olen keskittynyt lihakuntoharjoittelussa omalla kehon painolla tehtäviin liikkeisiin, joissa harjoitetaan tasapainoa, corea ja aktivoidaan isoja lihasryhmiä liikuttamaan pyörää.

Sain selville onnettomat veriarvoni syksyllä ja aloitin rautamehukuurin. Kontrollissa arvot ovat nousseet lupaavasti: hg 132 > 150 ja hkr 39 > 44. Jatkan kuuria ja raudan ottamista lisäravintona jatkossakin.

Tein myös Antin johdolla laktaattitestin maanantaina oman pyörän päällä miesluolassani. Protokollana 30 watin nostot 5 minuutin välein. Lähtötehot 100 wattia. Arvot näyttivät rohkaisevilta ja yllätyin itsekin positiivisesti. Näiden perusteella asetimme harjoituksille rajat ja toistuvalla testaamisella nähdään kehittyminen tarkasti.

Olen aloittanut myös vetämään Kampin Motivuksessa HePon spinningtunteja Tabata-teemalla. Tunneille on vielä kymmenisen paikkaa vapaana, joten jos löytyy intoa, niin mukaan vaan! Lisätietoja täältä.

Kireitä ketjuja,
Vegaani-streittari Pete-77.

Standard

Herra numero 132

Kovasti mietityttää.

Kovasti mietityttää.

Jep. Kausi oli ja meni. Mitä jäi käteen? Paljonkin, mutta ei tuloksellisesti. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että motivaatio oli koetuksella ja kamat menossa myyntiin muutamankin kerran. Kova työ ei tuottanut toivottua tulosta ja kun tätä tekee tietyllä intensiteetillä tuloshakuisesti, ei fiilis varsinaisesti ollut katon tasalla.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kisoissa onneton ja olematon hapotuksen ja rynkytyksen kestäminen. Anaerobisella suorituskyvyllä pystyin sitä paikkaamaan jollain tasolla, mutta heti kisojen ollessa pitempiä, meni jalka suoraksi. Yritin purkaa ongelmaa monelta eri kantilta ja varmaan siinä olikin kyse monen asian summasta: väsymys, väärin arvioitu levon tarve, huono ajostrategia jne. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi – kylläkin pitkän tauon jälkeen – labroissa syyskuun alussa.

Hemoglobiini 132 ja hematokriitti 39. Siis 132 ja 39. noilla luvuilla ei kestävyysurheilussa paljoa henkseleitä paukutella. Vuoden takaiseen nähden arvot olivat todella matalat. 2014 hg oli parhaimmillaan melkein 160, hkr 45. Rautakuuria päälle ja kontrollia kehiin muutaman viikon päästä.

Harmitti vietävästi, etten ollut seurannut näitä arvoja tarkemmin ja olin jättänyt rautalisän pois, mutta toisaalta helpotti saada ainakin jonkintasoinen selitys kehnolle kulkupuolelle. Toivoa lisäsi myös se, että ajoin kauden viimeisen tempon Ruskossa näillä “litkuilla” 320 watin keskitehoilla, joten uskon lukemien muuttuvan huomattavasti, kunhan saadaan ukkelin nesteet paksunemaan. Tässä vielä varoituksen sana kaikille viherpipertäjille: pitäkää huoli, että seuraatte arvoja säännöllisesti. Kasvisruokavalio ja lisäravinteet vaativat erityistä huomiota kestävyysurheilussa.

Vietän vielä pari viikkoa “offaria” ja sen jälkeen alkaa tutuksi tullut punttikuuri. Tällä kertaa keskityn siinäkin hieman eri asioihin. Lihasmassaa ja voimaa löytyy jo riitävästi roadihommiin, joten pääpaino on nyt räjähtävyydessä, hermotuksessa ja muutamien heikkojen kohtien vahvistamisessa. Jäkimmäisiin lukeutuu esim. lonkan koukistajat, jotka monesti jäävät vaille tarvittavaa huomiota. Lisäksi vedän Helsingissä talvikaudella kerran viikkoon “Tabata-torstai” -teemalla spinningtunteja hepolaisille. Näistä kisakuntoryhmistä voitte lukea lisää HePon sivuilta. Jatkan myös kaudella 2016 Kivenlahden Pyörähuollon elite-tiimissä – mistä iso kiitos tiimille kärsivällisyydestä. Näytöt eivät olleet monessakaan kisassa kummoiset.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi punttiohjelmaa ja liikkeitä tarkemmin. Niistä on toivottavasti hyötyä, jos puntti kuuluu sinunkin talvikauteen.

PS. Tsekkaa Yle Areenalta Skoda Maantiecupin kausikooste, ellet jo nähnyt sitä. Tämän onnistuminen oli yksi iso plussa, vaikka sotkinkin tässä työn ja harrastuksen keskenään.

Standard